Katso kaikki blogikirjoitukset

Tweet

Vapaaehtoisena Mosambikissa:
Mietteitä kehitysyhteistyöstä ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksista

Lähtiessäni vapaaehtoistöihin vuodeksi Maputon Chamanculossa sijaitsevaan ruohonjuuritason organisaatioon Asscodechaan olin aivan haltioissani saadessani mahdollisuuden tutustua uuteen kulttuuriin, ihmisiin ja tulevaan työmaahani. Ennen saapumistani Mosambikiin olin yhteyksissä entisiin Asscodechassa työskennelleisiin suomalaisiin vapaaehtoisiin. Heidän vapaaehtoistyökokemuksensa olivat mielenkiintoista kuunneltavaa. Oli koettu onnistumisia, epäonnistumisia, ilon sekä epätoivon hetkiä. Niinhän se menee, että jokaisen vapaaehtoistyökokemus on ainutlaatuinen, vertaansa vailla oleva kokemus, joka jättää jälkensä niin vapaaehtoiseen kuin ihmisiin hänen ulottuvillaan.

Tähän mennessä olen ollut kolme kuukautta vapaaehtoisena Asscodechassa ja samalla asettautunut aloilleni Maputoon. Tässä ajassa naurunryöpsähdykset ovat jo ehtineet vaihtua harmitukseen ja jopa kyyneliin, joiden jälkeen on ollut taas aika ilolle. Uusi ympäristö, ihmiset ja omat odotukset ovat välillä hyvää pataa keskenään ja välillä taas ristiriidassa toistensa kanssa, joten tunteilulta ei ole vältytty. Hankalilta tuntuvat tilanteet luovat kumminkin aina kasvualustan molemminpuoliselle syvemmälle ymmärrykselle, josta on hyvä jatkaa. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien koin olevani tervetullut Asscodechaan, mikä on ollut erittäin tärkeää sopeutumiselleni uuteen elinympäristöön.

Parhaimmillaan vapaaehtoistyö hyödyttää sekä organisaatiota sekä vapaaehtoista. Mutta missä mittakaavassa on sitten toinen juttu. Alusta asti oli selvää, että vapaaehtoistyöjaksoni aikana Asscodechassa minulla on vapaus ennalta määrättyjen raamien puitteissa kehitellä omaa työnkuvaani. Sosiaalialan opiskelijana työnkuva on kallistunut nuorten kanssa toimimiseen. Tällä hetkellä meillä toimii nuorten Silta-Ponte ryhmä jonka tarkoituksena on mahdollistaa suomalaisten nuorten sekä mosambikilaisten nuorten kokemusten ja ajatusten vaihtoa. Neljänä iltapäivänä viikossa kokoonnummekin nuorten kanssa opiskelemaan englantia ja mediataitoja, jotta kokemusten ja ajatusten vaihdolle saataisiin tarvittavat puitteet.

Tunnenkin, että vapaaehtoistyöjaksoni on tähän mennessä hyödyttänyt itseäni monessa mittakaavassa, mutta kysymys kuuluu, miten tämänhetkinen toimintani hyödyttää Asscodechaa pidemmän päälle vapaaehtoistyöjaksoni loputtua. Eikö kehitysyhteistyöhankkeen tarkoitus olekin toiminnan jatkuvuus hankkeen loputtua? Sama koskee väistämättä vapaaehtoistyötä. Kysymys kuuluukin, kuka jatkaa tätä toimintaa lähdettyäni? Toisaalta olen ajatellut, että vapaaehtoistyön ei tarvitse olla suurieleistä vaan pienikin hyöty – olkoon sitten yhdenkin nuoren mielenkiinnon herättäminen bloggaamiseen tai Word-ohjelman käyttöön koulutehtäviä tehdessä – on itsessään kullanarvoista.

Täällä oloni aikana on ollut ilo tutustua moniin aktiivisiin nuoriin työn sekä vapaa-ajan puitteissa. Asscodechan periaate on, pomon ja perustajajäsenen Amandion sanoja lainatakseni, luoda puitteet nuorten omaehtoiselle toiminnalle ja vaikuttamiselle. Olen samaa mieltä siitä, että monesti nuorilla itsellään on jo vastauksen avaimet. Jonkun on vain luotava ovi, jotta he voivat toteuttaa toimintaansa. Olen saanut seurata miten ahkerasti esimerkiksi nuorten tanssiryhmä harjoittelee koreografioitaan Asscodechan luodessa tilat ryhmän toiminnan mahdollistamiseen.

On ollut myös mielenkiintoista seurata, miten sinnikkäästi Asscodechan tarjoamien ammattikurssien nuoret pyrkivät vaikuttamaan koulutuksen keinoin oman elämänsä suuntaan. Samalla he toimivat kannustavana esimerkkinä muille Chamanculon nuorille. Asscodechassa toimivat aktivistit ovat hekin hyvä muistutus meille kaikille siitä miten meidän jokaisen tulee pyrkiä vaikuttamaan oman lähiympäristömme positiiviseen kehitykseen. Aktivistit toimivat Chamanculossa pientä nimellistä palkkaa vasten opastamassa paikallisia esimerkiksi veden käytön suhteen. Vapaa-ajallani olen tutustunut myös upeisiin nuoriin aikuisiin, jotka opiskeluidensa ohessa antavat aikaansa vapaaehtoistyölle. Olen ylpeä siitä, että joitakin heistä voin kutsua ystävikseni. Talvina on yksi heistä, joita myöskin Chamanculon kasvoiksi voi kutsua.

 

Camilla Nyroth

Kirjoittaja toimii vapaaehtoisena Taksvärkki ry:n ja Mosambikissa toimivan paikallisen ASSCODECHA-järjestön yhteisessä hankkeessa Maputossa.

 

Tweet

Katso kaikki blogikirjoitukset