Katso kaikki blogikirjoitukset

Tweet

Vaalit on käyty – mikä muuttuu vai muuttuuko?

Maailman toiseksi suurimmat vaalit on käyty, noin 400 miljoonaa ihmistä äänesti 28 jäsenvaltiossa. Tasaväkiset Euroopan parlamenttivaalit on käyty ja lähes jokainen puolue tuntui voittavan, kun kuuntelee eri puolueiden vaaliyhteenvetoa missä päin Eurooppaa tahansa.

Perusasiat eivät muutu: isot puolueet pysyvät samassa kokojärjestyksessä. Määrällisesti suurimman voiton saivat populistit ja äärioikeisto, jotka kasvattivat määräänsä peräti 140 edustajaan 751 mepistä. Lopullisesti kuva tarkentuu vasta sitten, kun kukin on valinnut ryhmänsä ja nähdään, millaisia ryhmiä parlamenttiin muodostuu. Useat kokeneet mepit uusivat paikkansa ja heillä tulee olemaan etulyöntiasema valiokuntapaikkoja jaettaessa, mutta koska euroskeptikoita tulee olemaan aiempaa huomattavasti enemmän, tulevat he vaikuttamaan ja todennäköisesti hidastamaan päätöksentekoa melkoisesti.

Nimitysmylly kiihtyy

Ennen vaaleja pidettiin selvänä, että suurimman meppimäärän saava ryhmä vetää neuvotteluja, joissa jaetaan merkittävät pestit, mutta Eurooppa-neuvosto näpäyttikin kaksi vuorokautta vaalituloksen jälkeen ja näytti, ettei sille (ja ennen kaikkea Cameronille (ALDE) ja Merkelille (EPP)) EPP:n kärkiehdokas Juncker kelpaakaan automaattisesti komission puheenjohtajaksi. Nimitysruletti sisältää lisäksi EU:n presidentin, parlamentin puheenjohtajan, ulkopoliittisen korkean edustajan ja euroryhmän puheenjohtajan pestit. NATOn pääsihteerin paikka sentään saatiin sovittua jo ennen vaaleja ja Norjan entisen pääministerin Stoltenbergin valinta heikentää muiden pohjoismaalaisten mahdollisuuksia korkeisiin EU-virkoihin.

Poliittisten ryhmien kärkiehdokkaita ei voida ohittaa nimitysprosessissa, mutta jotain systeemin uutuudesta kertoo se, että omat purevat eli Juncker ei saakaan Merkelin tukea. Demarien Schultz, ALDEn Verhofstadt ja Rehn jakavat myös mielipiteitä. Vihreiden duo Keller ja Bove sekä vasemmiston Tsipras ovat kaukana kärjestä eivätkä hätyyttele johtopaikkoja – ellei neuvottelut mene todella solmuun.

Muita nimiä näille paikoille on arvuuteltu ainakin Irlannin entistä pääministeriä Enda Kerryä, IMF:n pääjohtajaa Lagardea ja Suomen kohta entistä pääministeriä Kataista. Rohkeutta ei ainakaan puutu Puolalta, kun se reippaasti esitti omaa ulkoministeriään Sikorskia korkeaksi edustajaksi. Muut ottakoot tästä mallia!

Sisällöllisesti aika ei odota, vaan akuutteja päätöksiä ja toimia tarvitaan pian

EU:n taloushaasteiden ja työpaikkojen luonnin rinnalla EU:lta odotetaan selkeää suunnannäyttöä niin ilmastoneuvotteluissa kuin tulevien globaalien kehitystavoitteiden neuvottelijana. Tulevia komissaareja siis tarvitaan linjaamaan kunkin sektorin painopisteitä, mutta kansalliset valintaprosessit ja kuulemiset parlamentissa venyttävät näitä päätöksiä pitkälle syksyyn. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, aloittaa uusi komissio virassaan marraskuun alussa. Siihen saakka käydään vääntöä niin komissaarien nimistä kuin salkkujen painoarvosta. Vahva spekulaatio ja ennuste on, että tällä kertaa päädytään seniori- ja juniorikomissaareihin. Esimerkkinä tällaisesta voisi toimia korkean edustajan ”tiimiin” liitettävät kehitys- ja naapuruus- ja laajentumiskomissaarit.

Euroskeptikot ja populistit ovat usein myös enemmän kiinnostuneita sisä- kuin ulkopoliittisista asioista. Kansallisestikin kehitysyhteistyötä, maahanmuuttoa ja ilmastonmuutosta kyseenalaistetaan. Radikaaleille humanitäärinen apu riittää, kehitysapua voidaan leikata merkittävästi. Keskustelua, vuorovaikutusta, argumentointia ja esimerkkejä globaalien ilmiöiden eurooppalaisesta ja kansallisesta yhteydestä tarvitaan siis entistä enemmän. Komissio on jo kehottanut EuropeAidin virkamiehiä perustelemaankin sidosryhmilleen ja suurelle yleisölle, miksi EU:ta tarvitaan globaalísti. Ensi vuonna on Euroopan kehityksen teemavuosi, joka on historiallisesti ensimmäinen laatuaan. Se taitaa tulla nyt enemmän kuin tarpeeseen.

Rilli Lappalainen

Kirjoittaja on Kehyksen pääsihteeri.

 

Tweet

Katso kaikki blogikirjoitukset