Tapaus 6. Ruokaa ihmisille vai autoille?

Voitko kuvitella maailman, jossa joka yhdeksäs ihminen menee päivittäin nukkumaan nälkäisenä samalla, kun valtiot tukevat ruuan käyttämistä polttoaineeksi? Entä uskoisitko, että ihmisten oikeutta omistaa maata poljetaan samalla, kun monikansalliset yritykset saavat valtioilta tukea kaapata heiltä maata polttoaineen tuotantoa varten? Mielikuvitusta ei tarvitse juurikaan käyttää, sillä edellä mainitut asiat ovat todellisuutta.

Vuonna 2009 EU:ssa päätettiin uusiutuvan energian direktiivistä, joka piti sisällään 10 prosentin tavoitteen uusiutuvan energian käytölle liikenteessä vuoteen 2020 mennessä. Liikenteen päästöjä aiottiin vähentää ennen kaikkea ensimmäisen sukupolven biopolttoaineilla, joita saadaan ruokakasveista kuten maissista ja öljykasveista. Säännöksen tarkoitus oli hyvä, mutta ongelmana on, ettei Euroopassa ole tarpeeksi viljelysmaata tavoitteen saavuttamiseksi. Sen vuoksi Euroopan katse kääntyi kohti kehitysmaita, missä maata oli saatavilla helposti ja halvalla.

EU:n nykyisen biopolttoainepolitiikan on todettu johtavan maakaappauksiin erityisesti kehitysmaissa. Kun maata on raivattu biopolttoaineiden viljelemistä varten, se on johtanut metsien ja kosteikkojen tuhoutumiseen. Siten biopolttoaineiden viljely on itse asiassa aiheuttanut enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin vähentänyt niitä. Lisäksi ruokakasveista tuotetut biopolttoaineet ovat johtaneet kohonneisiin ruoan hintoihin sekä suurempiin hinnanvaihteluihin, mikä on vaikuttanut kehitysmaiden ihmisten ruokaturvaan.

Useat kansalaisjärjestöt reagoivat tilanteeseen voimakkaasti. Lisäksi vuonna 2011 kymmenen kansainvälistä organisaatiota, mukaan lukien WTO, FAO ja Maailmanpankki, vaativat biopolttoainetavoitteiden ja -tukien lopettamista, koska ne vaikuttivat huomattavasti ruuan hinnanvaihteluihin.

Vuonna 2012 EU vastasi osaan vaatimuksista. Euroopan komission uuden esityksen mukaan vuoden 2020 jälkeen EU rajoittaa viljelyskasveista saatavan polttoaineen määrän 5 prosenttiin liikenteen polttoaineiden kulutuksesta. Esitys siirtyi parlamentin ja neuvoston hyväksyttäväksi. Kiihkeiden neuvotteluiden lopputuloksena Euroopan parlamentti hyväksyi 6 prosentin katon perinteisille biopolttoaineille. Tämä ei ollut yhtä kunnianhimoinen raja kuin alkuperäinen komission ehdotus, mutta se oli selkeästi parempi lopputulos kuin neuvoston keskustelussa olleet rajat.

Esimerkki kuitenkin osoittaa, että EU:n politiikoilla on merkitystä sekä Euroopassa että globaalisti. Tämän lisäksi Euroopan parlamentti pystyy voimakkaasti vaikuttamaan EU:n eri politiikkoihin. EU ei saa lipua kauemmas pois perimmäisistä arvoistaan – ihmisoikeuksista, oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Tästä voimme jälleen muistuttaa toukokuussa, kun vaalit tulevat.

Suomalaisten meppien äänet jakautuivat

Päätöslauselma hyväksyttiin parlamentissa niukalla 51%:n enemmistöllä. Suurista poliittisista ryhmistä EPP vastusti päätöslauselmaa. Myös suomalaisten meppien äänet jakautuivat käytännössä kahtia. Kuusi meppiä kannatti päätöslauselmaa ja viisi vastusti. Kaksi meppiä oli poissa äänestyksestä.

Lue lisää:

Fuel for thought. Addressing the social impacts of EU biofuels policies. ActionAid. 2012.
The hunger grains: The fight is on. Time to scrap EU biofuels mandates. Oxfam. 2012.
Kehitysmaiden ruokaturva vahvistuu politiikkalohkojen yhteistyöllä. Ruokaturvapilotti. Ulkoasiainministeriö. 2013.
Spotlight on EU Policy Coherence for Development. Luku 3: Food and nutrition Security, s. 33–41. CONCORD. 2013.
Energiavirasto